Nordiskt samarbete och förändring i musikindustrin

kulturproduktion i Norge
Neseblod – musik från golv till tak. Foto: Viivi Rapo

Viivi och Anna-Kaisa, kulturproducentstuderande från Åbo, var med på studieresan till Norge. De besökte Neseblod, en berömd skivaffär i Oslo, under resan. I det här blogginlägget funderar de musikindustrins betydelse i nordiskt samarbete. 

Vi är Viivi och Anna-Kaisa, andra årets kulturproducentstuderande. Musikindustrin intresserar oss båda och vi har riktat våra studier ganska mycket mot musikbransch. Internationellt samarbete går hand i hand med varje stor musikproduktion, så därför var vi också intresserad av att delta i studieresan till Oslo.

Konsumtion av musik

Vi tycker att med digitaliseringen har konsumtionen av musik varit ett mycket omtalat ämne under några år. Nuförtiden kan man lyssna på musik var som helst och det påverkar direkt konsumtion av musik. Till exempel Spotify och andra musikströmningstjänster fortsätter växa medan sammantidigt inköpet av fysisk musik har minskat. Att köpa vinyl, skivor eller kassetter har förändrats från det viktigaste sättet att lyssna på musik till bara en hobby mellan musikentusiasterna.

Om än att äga vinyl har blivit coolt på sociala medier, är populariteten av den fysiska musiken som helhet ganska liten. Små vanliga skivaffärer klarar sig inte mot stora skivaffärer som får alla kunder och även exklusiva rättigheter. För att lyckas, måste små affärer ha något speciellt, något som drar till sig potentiella köpare. Just det såg vi på vårt besök till skivaffären Neseblod i Oslo.

Neseblod är en verklig mecka för alla som gillar metalmusik men butikens entusiasm värmer varje hjärta. Vi kom dit precis på öppettider och efter 15 minuter var den hela butiken proppfull av kunder, som mest var turister. Platsen var fyllt från golv till tak av musik, kläder, bilder, DVDs och allt man kan tänka på. Det finns även ett blackmetalmuseum i Neseblods källare! Den bästa saken var kanske att bland vanliga skivor fanns det många sällsynta editioner och editioner som inte finns på någon musikströmningstjänst. Om något, gör det Neseblod autentisk.

Kulturproducentskap mitt i förändring

När musikindustri förändrar, förändrar också kulturproducentens jobb i processen. Att köpa musik är inte så viktigt i dag men musik har inte alls förlorat sin betydelse. Musikupplevelserna har blivit mera relevanta och så vänder sig kulturproducentens jobb till festivaler, spelningar och andra musikevenemang.

Vi tycker att fysisk musik aldrig kommer att försvinna. Musik spelat på vinyl eller skiva låter mycket bättre än digital musik och det kommer alltid finnas personer som uppskattar en bra ljudkvalitet. I Åbo har vi också märkt att dj-spelningarna spelat endast på vinyl har blivit ganska populära i restauranger, barer och flodbåtar.

Liknande länder

Likheten mellan Finland och Norge var överraskande. Vi hade för lite tid för att analysera hela musikbranschen i Norge men på grundval av vad vi såg och hurdana upplevelser vi fått med norrmän, kan vi åtminstone säga att vi är nästan som samma folk. Norge kände som ett annat hem och därför tror vi att det skulle vara lätt att jobba med norrmän i framtiden.

I Norge är metallmusik lika populärt som i Finland. Skivffären Neseblod finns i dag på samma plats som en annan känd skivaffär Helvete på 1990-talet. Helveten (och nu är det frågan om skivaffären) var då en känd mötesplats för norska Black Metall entusiaster och musiker. Om man ändå är mer intresserad av populärmusik, kan man besöka Popsenteret Populaermusikkens hus i Oslo.

Hanna-Kaisa Hokkanen, lektor, Jyväskylä

Anna-Kaisa Hacklin, kulturproducentstuderande, Åbo

Viivi Rapo, kulturproducentstuderande, Åbo

Källor: https://www.tripsteri.fi/oslo/nahtavyydet-ja-museot

Nordiskt kultursamarbete mellan Finland och Norge

Nordisk studentresa till Oslo
Astrup Fearley museet i Oslo.

I Humak har vi traditionen att göra en studieresa till ett nordiskt land varje år. I år var vi i Norge, i Oslo, där vi hade en språkkurs på toppen av Holmenkollen i Voksenåsen, centrum för svenskt-norskt samarbete.

Jasmine och Anna-Maija, tredje årets kulturproducentstuderande från Helsingfors, berättar här om observationer om kulturfältet under resan. Jasmine och Anna-Maija har redan deltagit två gånger i studieresor till ett nordiskt land. Under resorna har de lärt sig hur viktigt nordiskt samarbete är, t.ex. ur synvinkel av de mångsidiga möjligheterna på konst- och kulturfältet.

 

Observationer om kulturfältet i Oslo

 

Studentresa till Oslo
Nasjonalgalleriet i Oslo

Under Oslo resan besökte vi olika konstinstitutioner, till exempel Nasjonalgalleriet, Astrup Fearley museet och Oslo Konserthus. Vi besökte också Finsk-norsk kulturinstitutt FINNO och hade där ett möte med institutens direktör Pauliina Gauffin och praktikant Ulrika Sundelin.

Vi uppmärkte att konstinstitutionerna i Oslo verkade vara lättillgängliga. I Oslo konserthuset lyssnade vi på Oslo Filharmonikers konsert av Brahms första pianokonsert. Innan orkestern började spela, berättade direktören av pianokonserts bakgrundshistoria: hurdant var Brahms liv, när han komponerade arbetet, hurdana nätverk hade han med andra kompositörer och hur dessa saker påverkade pianokonsertens resultat. Sådan information är intressant för varenda som lyssnar på konserten men det är speciellt viktigt till någon som inte har så mycket bakgrundsinformation om klassisk musik. Det öppnar världen till klassisk musik, så att den inte känner som en avlägsen konstform.

Kulturutbudet runt Oslo är väldigt brett. Om man tittar på eventkalender på Visit Oslo nätsidan, ser man att olika konstinstitutioner erbjuder evenemang och shower varje dag. Finsk-norsk kulturinstitutt Finno arrangerar finska kultur- och konstevenemang i Oslo i samarbete med lokala aktörer.

En studieresa itill Oslo
Oslo Filharmoniker

Finsk-norsk kulturinstitutt FINNO

Finland har 17 olika institut runt världen. Instituten ”koordinerar och utvecklar samarbetet — och erbjuder dem administrativa tjänster och fortbildning” (Instituutit 2018). I Norge finns det finsk-norsk kulturinstitutett FINNO. Alla FINNOs evenemang har att göra med finska kulturen. De ger en plattform till finska konstnärer och försöker göra finsk kultur bättre känd i Norge. Institutet ger konstnären en fantastisk möjlighet att presentera sina konstverk utomlands. Under vårt besök till FINNO berättade praktikanten Ulrika Sundelin, om hur de arrangerade Kaarina Kaikkonens konstverk till kulturcentrum SALT. FINNO exporterar också norsk kultur och konst till Finland men resurserna möjliggör det bara lite.

Sammanfattning

Under våra resor i Norden har vi uppfattat att nordiska folkens mentalitet är ganska likadana. Därför tror vi att det är lätt att agera tillsammans med andra nordiska länder och bli inspirerad av dem. Den här resan till Oslo utbredde vårt intresse av nordiska kulturer och nordiskt samarbete även mer. Intresset har följd till det att Jasmine börjar arbetspraktiken i FINNO i januari 2019. Det är viktigt för oss att försäkra det nordiska samarbetets fortsättning i framtiden. Kulturutbyte möjliggör nya chanser och synvinklar till konstnären, publiken och hela nätverken och vi vill vara med att utveckla dem.

Hanna-Kaisa Hokkanen, lektor, med på studieresorna f.o.m. 2016
Jasmine Fagerström, kulturproducentstuderande
Anna-Maija Vartiainen, kulturproducentstuderande

 

Dakar, Senegal – kokemuksia kulttuurituotannon harjoittelusta

Lasten ja nuorten säätiön harjoitteluun liittyen kulttuurituottajaopiskelija Mari Holopainen vieraili opiskelijakollegansa kanssa lokakuussa Dakarissa Senegalissa tallentamassa opetustuokioita ja haastatteluja hankkeessa, jossa nuoret, haasteellisessa elämäntilanteessa tai syrjäytymisuhan alla olevat taideosaajat saavat lisäkoulutusta mm markkinoinnista ja yrittäjyysaineista. Mari kirjoittaa kokemuksistaan.

Nuoria Naatange Art La -kehitysyhteistyöhankkeessa
Taidesuuntautuneita senegalilaisnuoria taiteilija-yrittäjäkoulutuksessa Dakarissa

Kulttuurituottajaopiskelijoina meillä oli lokakuussa 2017 upea mahdollisuus päästä kurkistamaan mitä tapahtuu Naatange Art La -kehitysyhteistyöhankkeessa, joka lisäkouluttaa senegalilaisia syrjäytymisuhan alaisia nuoria, joilla on tuo palo taiteisiin. Naatange Art La on wolofia ja tarkoittaa “Taide on hyvinvointia”. Wolofia puhutaan Länsi-Afrikassa, maissa joissa “nuorissa on nykyhetki”, maissa, joissa on nuori väestö; 60% kansalaisista on alle 24-vuotiaita ja hieman alle puolet nuorista tytöistä ei osaa lukea. Mitä tapahtuu, kun taidesuuntautuneiden nuorten paloa omaan lajiinsa rohkaistaan ja jo itse hankittuja taitoja lisätään kohti toimeentulon mahdollisuuksia? Mukana on 40 koulua ja verkosto huikeita partnereita sirkuslaisista rap-bändiin ja vammaisia kouluttavasta tekstiilisuunnittelun järjestöstä Unescoon.

Suomessa kuulee pohdittavan mitä paikan päällä voitaisiin tehdä maissa, joista nuoret uhkarohkeasti lähtevät etsimään parempaa tulevaisuutta, turvaa ja toimeentuloa itselleen ja perheelleen Euroopasta tai Yhdysvalloista. Tämä Lasten ja nuorten säätiön projekti on nyt yksi esimerkki siitä mitä paikan päällä tehdään.

Pääsimme näkemään kahden viikon aikana viiden yhteistyöorganisaation järjestämiä oppitunteja niin taideaineissa (sirkus, konemusiikki, käsityö ja äänitekniikka) kuin yrittäjyydessäkin. Opiskelijaryhmistä voi aistia hyvän yhteishengen, toisten sparraamisen ja keskinäisen huumorin.

Dakarissa olin positiivisesti yllättynyt, jopa liikuttunut kuinka suurena lahjana haastattelemamme nuoret kokivat mahdollisuuden osallistua Naatange Art La ”taiteilija-yrittäjä” -koulutukseen. Kuulimme usealta nuorelta otteita heidän haasteistaan: välirikkoja vanhempien kanssa, koulun keskeyttämistä, kadulla asumista, vankilatuomioita pikkurikoksista. Osalla oli vahva tausta johonkin taidelajiin, kuten sirkukseen tai konemusiikin tekemiseen, mutta kouluja hyvin vähän takana tai ei ainakaan osaamista oman osaamisensa markkinointiin ja yrittäjyyteen.

Oli hienoa kuulla myös opettajien ilo siitä, miten nämä nuoret saavat mahdollisuuden, vaikka haasteetta ei oltu aloitettu. Opiskelijoiden erilaiset kielitaustat ja koulukieli, ranskan, ymmärtämisen tasot olivat tuoneet lisäsuunnittelun tarpeita ja projektiin liittyvään raportointiinkin oli toteuteltava. Opettajat iloitsivat nähdessään opiskelijoidensa saavan ahaa-elämyksiä ja kehittyvän oppitunneilla. He kertoivat myös omasta arvostuksestaan taiteita kohtaan ja henkilökohtaisesta historiastaan: taiteilijoista omassa suvussaan tai omasta alanvaihdostaan tehdäkseen merkityksellisempää työtä.

Toinen haku koulutukseen on käynnissä, toivottavasti tieto koulutuksesta tavoittaa laajasti nuoria ja valituksi tulee yhtä motivoituneita nuoria, kuin ensimmäisessä ryhmässä oli. Toivottavasti valitut nuoret pystyvät käyttämään ”tieto&taito = mahdollisuus -lahjansa” unelmansa toteuttamiseen – tai ainakin saavuttamaan toimeentulon rakastamansa taiteenlajin parissa. Olisi kiinnostavaa tehdä uusi haastattelukierros vuoden kuluttua – missä nämä taiteilijanalut silloin ovat?

Lisätietoa hankkeesta: http://www.nuori.fi/toiminta/kehitysyhteistyo/senegal-2/

Kirjoittaja Mari Holopainen on kulttuurituotannon opiskelija Humakissa. Harjoittelussa hänen kanssaan oli  Sointu Pere. Kuvat otti Mari Holopainen.

 

Kuvataiteilija tarvitsee tuottamisen taitoja

1200 x pipa

Nina Venäläinen on kuopiolainen kuva-artesaani, joka tekee pääasiassa taidegrafiikkaa eri tekniikoilla. Taidegrafiikkaa hän on tehnyt jo yli 10 vuoden ajan, mutta vasta pari vuotta sitten hän päätti tehdä taiteesta ammatin kuva-artesaanin opintojen myötä. Tällä hetkellä Nina opiskelee kulttuurituottajaksi Humakin Kuopion toimipisteessä. Samassa ryhmässä opiskeleva kuvataiteilija-taidekäsityöläinen Pipa Rauhamäki haastatteli Ninaa.

Opiskelemme Ninan kanssa samassa monimuotoryhmässä ja kun itse hain harjoittelupaikkaa jyväskyläläisestä galleriasta, innostin Ninaa hakemaan sieltä näyttelyaikaa, kertoo Pipa. – Näyttelyitä Ninalla kyllä oli jo ollut, mutta ei Jyväskylässä. Aika löytyikin onnistuneesti juuri toukokuulle, kun itse olen galleriassa harjoitteluni alkupäässä.

Nina Venäläinen ripustamassa näyttelyäänLuonnosta – näyttely Galleria Patinassa

Nina Venäläisen Luonnosta-taidenäyttely on avoinna 1.6.2016 asti
Galleria Patina, Kauppakatu 3, Jyväskylä

Galleria Patinassa oli Ninan Luonnosta-taidenäyttelyn avajaiset 6. toukokuuta . Aiheensa näyttelynsä töihin Nina löytää luonnosta ja sen heräämisestä.

—Luonto on aiheena minulle tärkeä tutkimuskohde, sieltä saan ideoita uusiin teoksiin ja kerään materiaalia teosten valmistamiseen. Minua inspiroi erityisesti kevät. Luonnosta-näyttely kuvaa luonnon monimuotoisuutta ja kevään kasvun ihmettä, kun luonto herää jälleen eloon,  kertoo taiteilija itse.

Teoksensa Nina on tehnyt yhdistelemällä grafiikan eri tekniikoita ja viimeistelyyn hän on käyttänyt lehtikultaa.

—Taidegrafiikassa minua kiehtoo erilaiset mahdollisuudet ja se, että joskus lopputulos ei ole sitä, mitä ensin lähdin tavoittelemaan, kertoo Nina. Näyttelyn teokset ovat useiden laattojen yhdistelmiä ja kollaaseja, joissa käytän grafiikan paperin kanssa käsintehtyä paperia tuomaan teokseen väriä ja struktuuria. Teokset ovat herkkiä luonnon kuvauksia, jossa luonnon omat materiaalit pääsevät esiin.

Kuvataiteen mikroyrittäjä etsii verkostoja

Itsekin kuvataiteilijana ja taidekäsityöläisenä toivoin löytäväni ainakin yhden harjoittelujakson, jossa pääsen tutustumaan kuvataiteen tuottamiseen yksityisellä sektorilla. Taidealan mikroyrittäjänä haluan nähdä toisen saman alan yrittäjän toimintatapoja, oppia uutta ja olla myös kehittämässä yhdessä uusia juttuja. Verkottuminen ja yhteistyökuviot olisivat myös toivottavia opiskelujen jälkeenkin.

Galleria harjoittelupaikkana

Galleria Patina on jyväskyläläinen taidegalleria ja yrittäjällä sattui olemaan juuri todellinen tarve viestintä- ja markkinointihenkilöstä. Tarpeet siis kohtasivat ja saan nyt harjoitella niitä taitoja, joita minäkin yrittäjänä ja kulttuurituottajana tarvitsen joka päivä. Teen harjoitteluni pidemmällä aikavälillä, koska galleriassa viestintä- ja markkinointitehtävät ajoittuvat pääosin aina näyttelyiden vaihtumisten ajankohtaan.

Lisäksi etsin mahdollisia uusia taiteilijoita, joille markkinoida gallerian näyttelypaikkaa, ja osallistun näyttelyiden avajaistouhuihin.

Olen voinut hyödyntää hyvin opinnoissa tekemiäni viestintätaitojen kurssin harjoituksia gallerian omiin tarpeisiin, kuten esimerkiksi viestintäsuunnitelman tekoa, lehdistötiedotteita ja muita kirjoitusharjoituksia. Se tekee niin opiskelusta kuin harjoittelustakin mielenkiintoista ja mielekästä.

Ninan Luonnosta-näyttely on saanut Jyväskylässä hyvän vastaanoton. Galleriassa on mukava kuunnella, kun asiakkaat ihastelevat teoksia ja myyntiäkin on tullut. Siitä tulee kulttuurituottajaharjoittelijallekin hyvä mieli!

Teksti ja kuvat: Pipa Rauhamäki

 

Nina Venäläinen yhdistää taiteessaan erilaisia graafisia tekniikoita. Kuvan teoksessa kultaus
Nina Venäläisen taidetta esillä Galleria Patinassa Jyväskylässä

Uudet opiskelijat venäläisessä uimakoulussa

Humakissa opiskelijat pääsevät heti alusta alkaen tekemään oikeita projekteja. Turun kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat – sekä tulevat kulttuurituottajat että yhteisöpedagogit tuottivat syksyllä 2015 Nenäpäivätapahtumia eri puolilla Turkua. Oppimisen analysointi on tärkeä osa projektia. Tämä blogikirjoitus on yhden ryhmän oppimispäiväkirja.

Humakin uudet kulttuurituottaja- ja yhteisöpedagogiopiskelijat sekä Paasikiviopiston media-assistenttiopiskelijat pääsivät toteuttamaan ensimmäistä isoa tapahtumaansa. Projektina oli toteuttaa 3.11. Nenäpäivän liikuntatapahtuma peruskoululaisille Turun kylpylä Caribiassa.

Nenäpäivä on kaikille suomalaisille tuttu hyväntekeväisyyskampanja, jossa kerätään varoja kehitysmaiden lasten hyväksi ilon ja huumorin keinoin. Syys-marraskuussa 2015 Humakin ja Paasikiviopiston opiskelijat saivat tehtäväkseen tuottaa peruskoululaisille liikuntatapahtuma. Tapahtuman yhteistyökumppaneina olivat kylpylä Caribia, Katariinan koulu, Caribia Lifesavers –hengenpelastuskerho. Kylpylään saapui yhteensä n. 240 peruskoululaista Katariinan ja Nummenpakan kouluista.

 

Kulttuurituottajaopiskelijoiden Eero Heikkilän ja Sini Kujalan tehtävänä oli toimia Caribian palvelupäälliköiden Mira-Maria Kitolan ja Henna Myöhäsen apuna sekä olla viestijänä Humakin ja Caribian välillä. Ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijat pääsivät suunnittelemaan ja vetämään rasteja koululaisille. Paasikiviopiston media-assistenttiopiskelijat Jenni Moilanen ja Anniina Ylitalo saivat vastuulleen tapahtuman visuaalisen puolen, he suunnittelivat tapahtumalle kartan ja kuvasivat tapahtuman kulkua. Kaikille opiskelijoille projekti oli hyvin opettavainen ja haastava.

Viestinnän vaikeudet eivät näkyneet tapahtumassa

Nenäpäivä altaassa kylpylä Caribiassa

Kuva: Jenni Moilanen & Anniina Ylitalo

Kutu-opiskelijoiden suurimpana haasteena oli toimia viestinvälittäjänä Caribian ja yp-opiskelijoiden välillä. Opiskelijoiden iso määrä ja välikäsien määrä saivat aikaan rikkinäisen puhelimen, jossa info kulki eteenpäin vääristyneenä tai ei ollenkaan. Tiedot saatiin kuitenkin korjattua keinolla tai toisella. Oppimisen kannalta projekti oli hyvä. Viestinnän ja selkeän tiedottamisen tärkeys korostui, kun huhut kiersivät opiskelijalta toiselle.

Haastattelimme kahta yhteisöpedagogiopiskelijaa Jenna Tammista ja Jussi-Pekka Paijaa, jotka olivat tapahtumassa mukana. Tammisen rooli Nenäpäivänä oli olla merirosvoasuisena hassuttelijana. Hän kiersi Caribialla rasteilla ja piti hyvää tunnelmaa yllä. Tammisen mielestä tapahtuma oli onnistunut ja opiskelijoilla oli hyvä ryhmähenki.

Tekeminen oli yhteisöllistä, tuki yhteisöllistä hyväntekeväisyyttä, hyvää yhteistyöyhteistyökyvyn harjoitusta, sosiaalista innostamista tarvittiin saadaksemme kerättyä lippaaseen rahaa ja vaikuttaaksemme “yleisön” mielipiteeseen, saimme myös osallistua omalla panoksellamme tapahtuman sujuvuuteen.

Tamminen mainitsee vielä, että hän mielellään osallistuu vastaaviin tempauksiin. Paija veti nopeuslaskurastia liukumäillä. Hänen mielestään tapahtuma toimi ja yhteisöpedagogeilla oli keskenään loistava ryhmähenki.

Se oli tosi hyvä tulikaste. Päästiin kenttään, joka muuttuu nopeasti ja jouduimme reagoimaan ja hyväksymään faktoja, jotka tulivat kulman takaan. Jouduimme mukautumaan ja porukka teki sen tosi hyvin. Saatiin niskalenkki touhusta!

Tulevaisuudesta kysyttäessä Paija pohtii yleisemmin työllistymistilannetta.

Työmarkkinoilla kannattaa ottaa se työ vastaan, mitä saa ja kaikesta kannattaa ottaa opiksi. Riippuu siitä, mitä työtä on tarjolla ja minkä laatuista. Eli kyse ei ole aikomisesta.

Kaiken kaikkiaan Caribian liikuntatapahtuma oli hyvin onnistunut ja tavoite saavutettiin: lapsilla oli hauskaa! Tempauksella saimme kerättyä Nenäpäivälle yhteensä 400€.

 

Valmentajan  ja lehtorin näkökulmasta Nenäpäivätapahtumien toteuttamista kuvaa Benny Majabacka artikkelissaan “Nenäpäiväprojekti – venäläinen uimakoulu kulttuurituottajauntuvikoille” Humakin julkaisussa TUOTTAJAN DUUNIT – työelämä, toimenkuva, koulutus

Future in Our Hands: Kansainväliset vieraat kierroksella

Vieraat tutustuivat nuoriso-alan toimijoihin Jyväskylässä

Teksti: Salla Tolonen
Kuva: Aliisa Piirla

International Week jatkui torstaina 26.3. lounaan jälkeen iltapäivällä aktiviteettien parissa. Aamupäivän seminaarivieraat jalkautuivat kentälle ryhmänä tutustumaan eri kohteisiin, joita olivat Matarankatu 6 sijaitsevat Nuorten Taidetyöpaja ja Monikulttuurikeskus Gloria sekä Jyväskylän Veturitallit.

Humak Jyväskylä Internationalhumak
Humak järjesti kansainvälisen Future in Our Hands -seminaarin Jyväskylässä ja vei kansainväliset vieraat tutustumaan Jyväskyläläisiin nuorisokohteisiin.

Yksi iltapäiväohjelman järjestäjistä, yhteisöpedagogiopiskelija Niina Onkamo, odotti innolla kuinka paljon osallistujia kierroksille saapuu. Lopulta tutustumiskierroksille osallistui kansainvälinen joukkio. Ensimmäisenä Matarankatu 6 sijaitsevan Nuorten Taidetyöpajan toimintaa esitteli talossa useita vuosia ollut Janos Lak, joka kertoi tarkemmin talon toiminnasta ja hankkeista. Nuorten Taidetyöpaja on Jyväskylän kaupungin työllisyyspalvelu ja se tarjoaa työkokeilua, -toimintaa ja –ohjausta 17-29 –vuotiaille jyväskyläläisnuorille.

Myös Matarankatu 6:ssa sijaitseva Monikulttuurikeskus Gloria on vuorovaikutuksellinen foorumi, jossa voivat eri kulttuurit ja ihmiset kohdata toisensa. Gloria tuottaa yhdessä kävijöiden kanssa monikulttuurista toimintaa kaikille jyväskyläläisille mm. kurssien ja tapahtumien muodossa. Vieraat saivat kuulla heidän toiminnastaan.

Mataralta matka jatkui kohti Jyväskylän Veturitalleja. Jyväskylän Veturitallit on nuorten-, kulttuurin- ja luovuuden kohtaamispaikka, jossa toimii useita eri toimijoita monipuolisista nuorisopalveluista valokuvakeskukseen. 2000 neliötä tarjoaa tilaa nuorille ja muillekin kaupunkilaisille tehdä, harrastaa, toteuttaa unelmia ja kohdata.

International Quests on a Fieldtrip: Learning About Youth Activities

Text: Salla Tolonen
Kuva: Aliisa Piirla

International Week continued in the afternoon with activities on Thursday 26th of March. Seminar guests headed to the field trip visiting different locations, such as Art Workshop for young adults, Multicultural Centre Gloria and Jyväskylä’s Veturitallit.

Future in Our Hands Humak
Future in Our Hands was an International Week arranged by Humak. Quests had an opportunity to visit various Youth Facilities in Jyväskylä.

One of the people organising the tour, civic activities and youth work student Niina Onkamo, was eager to see how many people will participate the tour. In the end field visits gathered international group of people. First in the program was Art Workshop for young adults presented by Janos Lak. Art Workshop for young adults provides various creative activities for people of ages 17 – 29 in Jyväskylä. The purpose of the place is to gain work experience and motivation by using arts: drama/theatre and expressing oneself, handcrafts, arts, cooking and sports.

Multicultural Centre Gloria, also located in Matarankatu 6, is an interactive forum where people from different cultures can meet. Gloria offers together with visitors multicultural activities for every individual in Jyväskylä, such as courses and events.

From Matara the international group headed to Jyväskylä’s Veturitallit, which is a place to meet for different cultures and young people. It also offers variety of creative activities.

Minun Barcelonani (Annukka Vauhkonen)

Nyt on kulunut pian kaksi kuukautta siitä, kun saavuin Barcelonaan työharjoitteluun taidegalleriaan. Jäljellä minulla on vielä tarkalleen 52 päivää.

Kun saavuin Barcelonaan, en tarkkaan tiennyt mitä odottaa, sillä tämä oli ensimmäinen kertani täällä. Kaupunki, joka oli aina kutsunut minua luokseen ja jonne oli aina halunnut mennä – nyt saisin viettää siellä seuraavat 3,5 kuukautta. Olin innoissani ja samalla myös jännittynyt tulevasta.

Annukan kuvia Barcelonasta.
Annukka Vauhkonen on harjoittelussa Barcelonasssa.

Omaan kotiin

Asuin ensimmäiset yöt etukäteen varatussa hostellissa, seuraavan viikon ystävällisen pomoni asunnossa ja lopulta kovan työn saavutuksena löysin oman asunnon- erinomaisella paikalla sijaitsevan, ison ja siistin asunnon. Täällä mahtuu majoittamaan ystävät ja perheen, jotka ovat luvanneet tulla kyläilemään. Ensimmäiset viikot menivät totutellessa uuteen ympäristöön, ajatukseen täällä asumisesta sekä tutustumalla uuteen työhön ja ihmisiin. Kaikki oli yllättävän energiaa vievää ja väsyttävää, mutta oman kodin saaminen nopeutti asettumista ja oma arki alkoi vähitellen pyörimään ja käytännön asiat tulivat tutuiksi. Kielitäkin on päässyt harjoittamaan – epävarmat alkeet olivat hallussa jo aikaisemmin, mutta nyt sen kanssa alkaa jo pärjätä täällä! Se oli yksi tavoitteistani.

Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt aina tänne lokakuun loppuun saakka. Rannalla ja ulkoillessa on saanut nauttia! Vapaa-aikani vietän lenkkeillessä ja kaupunkiin tutustuessa. Asun lähellä upeita lenkkimaastoja ja hyödynnän niitä lähes päivittäin. Asunnoltani on myös lyhyt kävelymatka töihin gallerialle, bussimatka rannalle ja metropysäkki aivan lähellä, jolla pääsen kulkemaan kätevästi ympäri kaupunkia.

Työni galleriassa

Työni ja työpaikkani ovat mielenkiintoisia, tosin haastetta jään kaipaamaan – toki uuttakin on tullut vastaan. Olen kuitenkin tottunut Suomessa jo hyvin paljon vaativampaan työnkuvaan, koska ennen valmistumistani olen ollut jo työkentällä palkkatöissä. Tähän täytyy vain asennoitua eri tavalla ja ottaa silti kaikki mahdollinen oppi irti. aDa Art Gallery on taidenäyttelyiden lisäksi mukavan aktiivinen erilaisten tapahtuminen järjestämisessä.

Meillä on tähän mennessä ollut kaksi taidenäyttelyä, yksityisiä juhlia, Gay Gabaret teatteria ja musiikki-iltoja. Luvassa on myös Halloween juhlat, salsa-tanssitunteja, lisää musiikkia ja uusia näyttelyjä.

Suomalaistaiteilijan näyttely Barcelonaan

Tässä kohtaa voin kertoa muutamalla sanalla myös omasta projektistani, joka on työn alla. Tarkemmin sen työvaiheista ja lopputuloksesta kerron loppuraportissa. Olen käynnistänyt projektin nimeltä Finnish Exhibition Contest ja sanansa mukaan kyseessä on suomalaisille taiteilijoille suunnattu näyttelykilpailu, joka toteutetaan täällä Barcelonassa. Voittaja saa palkinnokseen oman henkilökohtaisen taidenäyttelyyn aDa Art Galleryssa vuoden 2015 kesällä. Olen aktiivisesti markkinoinut kilpailua suomalaisille taiteilijaseuroille ja taidekouluille. Suomen taiteilijaseura, Suomen Suurlähetystö ja muutama muu pienempi taiteilijaseura ovat lähteneet mukaan tiedottamiseen.

Barcelona
Barcelona, Espanja.

Lisäksi apunani toimii täällä Barcelonassa asuva suomalainen kuvataiteilija Maija Tuurna. Otin häneen yhteyttä, ja ennen kun hän oli edes lukenut sähköpostiviestiäni törmäsimme sattumalta aDassa yksissä juhlissa – mikä sattuma tällaisessa miljoonakaupungissa! Olemme tavannee muutaman kerran, hän toimii kilpailun tuomarina ja auttaa tiedottamaan asiasta eteenpäin. Tärkeä verkosto ja kontakti! Olen myös saanut tavata toisen menestyksekkään suomalaistaiteilijan täällä – Riiko Sakkinen kutsui minut näyttelynsä avajaisiin ja pääsin tapamaan häntä henkilökohtaisesti. Hieno kokemus sekin!

Nyt odotan mielenkiinnolla tulevia viikkoja, sillä loppu aikana minulle on tulossa paljon vieraita Suomesta! Pääsen esittelemään työtäni, kotiani ja Barcelonaan. Olen myös ollut täällä enemmän yksin kuin koskaan ennen elämässäni, joten ystäviä ja perhettä alkaa olla kieltämättä aikamoinen ikävä, joten mahtavuutta!

Hasta luego amigos!
Annukka Vauhkonen
Kulttuurituotannon opiskelija
kansainvälisessä vaihdossa

Vaihdossa: University of Kentucky, Arts Management

Humakilla on keväästä 2011 lähtien ollut sopimus amerikkalaisen Kentuckyn yliopiston kanssa opiskelijavaihdosta. Yksi humakilainen kulttuurituotannon opiskelija on ollut vuosittain vaihdossa Kentuckyssa. Vastavuoroisesti yksi Kentuckyn opiskelija tulee vuosittain Suomeen. Humakin opiskelijoilta ei peritä erillisiä lukukausimaksuja. Lähtevä kulttuurituotannon opiskelija saa erillisen matkastipendin, joka vastaa suuruudeltaan Erasmus-tukea. Vaihdon ajankohta on aina kevät. 

Opiskelijalla on n. 30 000 opiskelijan tiiviissä kampusyhteisössä hyvät mahdollisuudet erilaisiin harrastuksiin opiskelun ohessa, kuten Turun kampuksen kulttuurituotannon opiskelija Iida-Amalia Nikkilä kevään 2014 opiskelijavaihtokokemuksiaan kuvaa:

Olen kolmannen vuoden kulttuurituottajaopiskelija Turusta. Kulttuurituottajaksi hain aikanaan pitkän tanssitaustani myötä sekä olen ollut koulussa aina “se aktiviinen” asioiden järjestäjä. Valmistuttuani haluaisin työskennellä tanssin/liikunnan ja lasten parissa. Olin vaihto-oppilaana Kentuckyn Yliopistossa Lexingtonissa keväällä 2014. Opiskelin Kentuckyssa kulttuurituotantoa kahdella eri kurssilla. Niiden lisäksi opiskelin tanssia ja teatteria.

Kentuckyn yliopiston opiskelijoita
Iida-Amalia Nikkilä oli vaihdossa Kentuckyn yliopistossa.

Paljon projekteja ja yhdessä ideointia

Kulttuurituotanto oli hyvin samantapaista kuin Suomessa, paljon projekteja ja yhdessä ideointia. Teimme projektin “Future Doors” jossa halusimme tuoda taidetta ihmisille, jotka eivät näe tai koe sitä. LinkkiFacebook-sivuumme. Työskentely “amerikan tapaan” oli hyvin kiinnostavaa sekä opettavaista. Tanssi- ja teatteriopinnot olivat sellaisia kursseja, mitä Suomesta en olisi saanut ja olin erittäin tyytyväinen näihin kurssivalintoihini.

Opiskelu Kentuckyssa oli helppoa sekä työntäyteistä. Kaikilla kursseillani oli paljon kirjoitustehtäviä sekä kotitehtäviä, aikaa kuluikin noin kaksi tuntia päivässä kotitehtäviin. Kurssit olivat hyvin mielenkiintoisia sekä opettajien tapa opettaa, näistä syistä olin hyvin motivoitunut opiskeluun koko vaihtoni ajan. Varsinaista koulua minulla oli noin kolme tuntia päivässä, mutta projektit ja itsenäiset tehtävät pidensivät päivää.

Teatteria, urheilua, hevosia

Yksi koulutehtävistäni oli käydä kaikissa Kentuckyn Yliopiston teatteriesityksissä. Esitykset olivat upeita ja täysin opiskelijoiden toteuttamia. Koulutehtävä ei tuntunut oikeastaan koululta lainkaan, se mahdollisti upeat teatterikokemukset. Lexingtonissa on paljon opiskelija-aktiviteetteja, koska suurin osa asukkaista on opiskelijoita ja opettajia.

Kentuckylaista kiipeilyseinää
Kentuckyn yliopistossa oli monipuoliset liikuntamahdollisuudet.

Urheilumahdollisuudet ovat huikeat! Yliopistolla on oma kuntokeskus, jossa on iso kuntosali, sisärata, kiipeilyseinä, uimahalli, tenniskenttiä 16kpl ja kaikkea muuta. Urheilu olikin suuressa osassa arjessani. Yliopiston koripallojoukkue sekä cheerleading joukkue ovat USA:n parhaimpia. Kentucky on kuuluisa hevosistaan, etenkin Lexington. Lexingtonissa järjestetäänkin kuuluisat hevoskilpailut, joihin tulee paljon ihmisiä ympäri maailmaa, kisoihin pukeudutaan parhaimpiin ja veikataan voittaja hevosta. Kisat kestävät kuukauden ajan ja ne järjestetään huhtikuussa.

Kentuckyyn vaihtoon lähtijän on hyvä muistaa, että opiskelu Yhdysvalloissa ei ole halpaa ja matka on pitkä. Yhdysvalloissa on oma kulttuurinsa, joka on hienoa ja ajoittain ei niin hienoa. Kannustan kuitenkin kaikkia vaihtoon lähtijöitä osallistumaan ja kokeilemaan elämää ulkomailla, kokemukset ovat kultaakin arvokkaampia!

Iida-Amalia Nikkilä
Kulttuurituotannon opiskelija, Turun kampus

Rahasta vai rakkaudesta?

Talouden ja kulttuurin väliset kytkökset olivat näkyvästi tapetilla kulttuurituotannon alan tärkeimmässä vuosittaisessa tapaamisessa. Euroopan kulttuurituotannon kouluttajien ja tutkijoiden verkoston (ENCATC) konferenssi järjestettiin tänä vuonna Brnossa, Tshekissä. Syyskuun tapaamiseen oli ilmoittautunut mukaan 130 edustajaa yli kolmestakymmenestä maasta.

Kuinka julkisen sektorin tuen hiipumiseen vastataan kulttuurilaitoksissa?

Konferenssin teemassa, New Challenges for the Arts and Culture: Is it just about money?, kuvastuu hyvin kulttuurialaakin koskettava kysymys talouden globaaleista ongelmista. Julkisen sektorin tuen hiipuminen on vaikuttanut erityisen voimakkaasti Euroopassa, jossa kulttuurilla on ollut maasta riippumatta erityisasema yhteiskunnallisen rahoituksen piirissä. Sitä mukaa, kun verorahoja on siirretty kattamaan muita valtionhallinnon menoja ja kulttuurialan laitokset ja organisaatiot ovat joutuneet tiukan kulukuurin piiriin, vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen etsiminen on ollut elinehto.

EnCatc conference
Kulttuurituotantoalan tärkein konferenssi EnCatc käsitteli taiteen ja kulttuurin asemaa muuttuvassa taloudellisessa tilanteessa.

Taloudellinen kriisi on pitkittyessään johtanut kehitykseen, jossa kulttuuriala on ensivaiheen shokin, hämmennyksen ja suoranaisen lamaantumisen jälkeen alkanut sopeutua ja hyväksyä nykytilanteen.  Tässä “uudessa normaalissa” kulttuurin parissa työtään tekevät ovatkin hakeutuneet yhä innokkaammin kohti yksityisen sektorin tarjoamia palveluita ja mahdollisuuksia. Mielenkiintoista kyllä, samaan aikaan  myös vapaaehtoistyön ja kansalaisyhteiskuntaa rakentavien yhteisöllisten  ja taloudellista voittoa tuottamattomien toimintamallien rooli on vahvistunut entisestään. Kulttuuria tehdään tänään yhtä suurella intohimolla niin rahasta kuin rakkaudesta.

Pedagogiset haasteet kulttuurituotannon opetukselle

Kulttuurituotannon alan sosiaaliset, esteettiset ja taloudelliset haasteet olivat näin keskiössä, kun alalla toimivat tuottajat, opettajat, tutkijat ja opiskelijat kävivät purkamaan yhtälöä lukuisten asiantuntijaluentojen, paneelikeskustelujen ja työryhmien avustuksella. Pedagogisia haasteita riittää mm. senkaltaisten opetusohjelmien kehittämiseen, jotka ohjaavat tulevia tuottajia löytämään hyviä rahoituslähteitä ja joiden ytimessä kulkee projektien hallinta monialaisessa ja -kulttuurisessa ympäristössä. Vaihtoehtoiset tuotanto- ja markkinointimallit kuuluvat niin ikään tähän samaan koulutukselliseen haastepakettiin, joka vie kulttuurituotannon toimintakenttää osallistavuuden vahvistamiseen, markkina-analyysien tehokkaampaan käyttöön, strategiseen suunnitteluun, yhteistuotantoihin sekä uuden teknologian suomien mahdollisuuksien äärelle. Jälkimmäiseen liittyy myös kulttuurialan organisaatioiden entistä parempi kyky toimia online, aina lähellä kuluttajaa ja aina tavoitettavissa.

Mutta, kuten konferenssin teemaan kuului kysyä, onko kaikessa aina kysymys vain rahasta ja tehokkuudesta? ENCATC:n sisarorganisaation, pohjoisamerikkalaisen AAAE:n (Association of Arts Administration Educators) presidentti Alan Salzensteinkorosti omassa puheenvuorossaan sitä, miten tärkeätä on tuntea ja tunnistaa erilaisten rahoitusmekanismien taustalla toimivat intressiryhmät. Kun koulutuksen, kulttuurin ja taiteen sekä elinkeinoelämän tiet kohtaavat nykyisessä tilanteessa yhä useammin ja yhä suoremmin talouteen kytkettyinä, toiminnan eettiset, moraaliset  ja esteettiset periaatteet on syytä olla kaikilla kirkkaina mielessä. Taide ja kulttuuri ei voi olla vain rahantekemisen jatke, eikä elinkeinoelämän saa antaa liikaa ohjata sitä, mitä kulttuurialalla tapahtuu tai mihin suuntaan sitä viedään.

Kulttuurituotannon kouluttajien ja alalla toimivien tuottajien on siis samaan aikaan seurattava tarkkaan, mitä talouden liikenteessä tapahtuu, mutta muistettava katsoa ajoittain myös taustapeiliin. Sieltä saattaa löytyä jotain vieläkin mielenkiintoisempaa.

Muutamissa kommenttipuheenvuoroissa korostettiin niin ikään kolmannen sektorin vahvistumista erityisessä itäisessä Euroopassa. Vaikka valtiovalta ajoittain pyrkii kontrolloimaan vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan perustuvien järjestöjen toimintaa, kulttuurialalla monet mielenkiintoisimmat ilmiöt tapahtuvat yhteisöllisen tekemisen ja yhteistyön myötäavustuksella. Uudet markkinointi-, rahoitus- ja tuotantomallit seuraavat toimintalogiikkaa, jossa ansainta ei ole listan kärjessä, eikä edes säätelemässä sitä, mitä ihmiset voivat yhdessä aikaansaada.

Kuten aiemmissakin ENCAT:n konferensseissa, myös Brnossa ohjelmaan kuuluivat kulttuurikohteiden vierailujen ja teemaseminaarien (kulttuuri ja hyvinvointi, kaupunkikulttuuri, kulttuuriperintö, luovat toimialat, kansainvälisyys) ohella tutkimus- ja projektiesittelyt. Itse osallistuin istuntoon, jossa esiteltiin tutkimushankkeita Puolasta, Saksasta ja Italiasta. Oma esitykseni sijoittui Suomeen ja käsitteli Humakin kulttuurituotannon yksikön yhdessä Metsähallituksen kanssa toteuttamaa hanketta matkailun ja kulttuurin kohtaamisesta.Mätäsmetäs-hankkeessa  kehitetään uusia palvelutuotteita metsäluontokohteiden hyödyntämiseen turismin näkökulmasta. Yksivuotisen hankkeen tuloksena on syntynyt pelillisiä palvelutuotteita, joita hyödynnetään paitsi eri matkailijaryhmien myös koulutuksen ja opetuksen käyttöön.

Mätäsmetäs eli Avohakkuista kaskenpolttajiksi -hanke edisti luontoa ja kulttuuria

Mätäsmetäs-hankkeen eri aloja (kulttuuri, talous, matkailu, hyvinvointi ja terveys) yhdistävä toimintamalli kiinnosti monia. Myös hankkeen tuloksena kehitetty peli, jossa hyödynnetään niin yhteisöllisyyden, peliteollisuuden kuin mobiiliteknologian lähestymistapoja, herätti paitsi hilpeyttä myös vakavampaa pohdiskelua mallin sovellusmahdollisuuksista ja siihen sisältyvistä laajemmista filosofisista ja ekologisista kysymyksistä.

Kullervon kiroukset
Mätäs metäs -kuvakilpailussa toteutettiin omia versioita tunnetuista suomalaisista taideteoksista.

ENCATC:n konferenssin isoa kysymystä rahan suhteesta taiteeseen ja kulttuuriin valotettiin kolmen päivän aikana monelta eri suunnalta. Lopputulema vastasi varmasti monen osallistujan ennakkokäsitystä; taiteen ja kulttuurin merkitys löytyy ehkä muualta kuin pankkien ja valtiovarainministeriöiden kabineteista, mutta sen toteuttamiseen tarvitaan inhimillisen otteen ohella myös talouden tunnuslukuja.

Loppujen lopuksi kysymys taitaa olla siitä, että kaikessa ennakoimattomuudessaan ja arvoituksellisuudessaan talous ja kulttuuri edustavat saman kolikon kahta eri puolta. Poliittinen kysymys on puolestaan se, kenen me annamme heittää kolikon ilmaan. Se kumpi puoli päällä kolikko edessämme lopulta makaa, se on sitten ihan jonkin muun tason kysymys.

Kirjoittaja
Pekka Vartiainen
yliopettaja
Humanistinen ammattikorkeakoulu