Humakissa opiskelijat pääsevät heti alusta alkaen tekemään oikeita projekteja. Turun kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat – sekä tulevat kulttuurituottajat että yhteisöpedagogit tuottivat syksyllä 2015 Nenäpäivätapahtumia eri puolilla Turkua. Oppimisen analysointi on tärkeä osa projektia. Tämä blogikirjoitus on yhden ryhmän oppimispäiväkirja.

Humakin uudet kulttuurituottaja- ja yhteisöpedagogiopiskelijat sekä Paasikiviopiston media-assistenttiopiskelijat pääsivät toteuttamaan ensimmäistä isoa tapahtumaansa. Projektina oli toteuttaa 3.11. Nenäpäivän liikuntatapahtuma peruskoululaisille Turun kylpylä Caribiassa.

Nenäpäivä on kaikille suomalaisille tuttu hyväntekeväisyyskampanja, jossa kerätään varoja kehitysmaiden lasten hyväksi ilon ja huumorin keinoin. Syys-marraskuussa 2015 Humakin ja Paasikiviopiston opiskelijat saivat tehtäväkseen tuottaa peruskoululaisille liikuntatapahtuma. Tapahtuman yhteistyökumppaneina olivat kylpylä Caribia, Katariinan koulu, Caribia Lifesavers –hengenpelastuskerho. Kylpylään saapui yhteensä n. 240 peruskoululaista Katariinan ja Nummenpakan kouluista.

 

Kulttuurituottajaopiskelijoiden Eero Heikkilän ja Sini Kujalan tehtävänä oli toimia Caribian palvelupäälliköiden Mira-Maria Kitolan ja Henna Myöhäsen apuna sekä olla viestijänä Humakin ja Caribian välillä. Ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijat pääsivät suunnittelemaan ja vetämään rasteja koululaisille. Paasikiviopiston media-assistenttiopiskelijat Jenni Moilanen ja Anniina Ylitalo saivat vastuulleen tapahtuman visuaalisen puolen, he suunnittelivat tapahtumalle kartan ja kuvasivat tapahtuman kulkua. Kaikille opiskelijoille projekti oli hyvin opettavainen ja haastava.

Viestinnän vaikeudet eivät näkyneet tapahtumassa

Kuva: Jenni Moilanen & Anniina Ylitalo

Kutu-opiskelijoiden suurimpana haasteena oli toimia viestinvälittäjänä Caribian ja yp-opiskelijoiden välillä. Opiskelijoiden iso määrä ja välikäsien määrä saivat aikaan rikkinäisen puhelimen, jossa info kulki eteenpäin vääristyneenä tai ei ollenkaan. Tiedot saatiin kuitenkin korjattua keinolla tai toisella. Oppimisen kannalta projekti oli hyvä. Viestinnän ja selkeän tiedottamisen tärkeys korostui, kun huhut kiersivät opiskelijalta toiselle.

Haastattelimme kahta yhteisöpedagogiopiskelijaa Jenna Tammista ja Jussi-Pekka Paijaa, jotka olivat tapahtumassa mukana. Tammisen rooli Nenäpäivänä oli olla merirosvoasuisena hassuttelijana. Hän kiersi Caribialla rasteilla ja piti hyvää tunnelmaa yllä. Tammisen mielestä tapahtuma oli onnistunut ja opiskelijoilla oli hyvä ryhmähenki.

Tekeminen oli yhteisöllistä, tuki yhteisöllistä hyväntekeväisyyttä, hyvää yhteistyöyhteistyökyvyn harjoitusta, sosiaalista innostamista tarvittiin saadaksemme kerättyä lippaaseen rahaa ja vaikuttaaksemme “yleisön” mielipiteeseen, saimme myös osallistua omalla panoksellamme tapahtuman sujuvuuteen.

Tamminen mainitsee vielä, että hän mielellään osallistuu vastaaviin tempauksiin. Paija veti nopeuslaskurastia liukumäillä. Hänen mielestään tapahtuma toimi ja yhteisöpedagogeilla oli keskenään loistava ryhmähenki.

Se oli tosi hyvä tulikaste. Päästiin kenttään, joka muuttuu nopeasti ja jouduimme reagoimaan ja hyväksymään faktoja, jotka tulivat kulman takaan. Jouduimme mukautumaan ja porukka teki sen tosi hyvin. Saatiin niskalenkki touhusta!

Tulevaisuudesta kysyttäessä Paija pohtii yleisemmin työllistymistilannetta.

Työmarkkinoilla kannattaa ottaa se työ vastaan, mitä saa ja kaikesta kannattaa ottaa opiksi. Riippuu siitä, mitä työtä on tarjolla ja minkä laatuista. Eli kyse ei ole aikomisesta.

Kaiken kaikkiaan Caribian liikuntatapahtuma oli hyvin onnistunut ja tavoite saavutettiin: lapsilla oli hauskaa! Tempauksella saimme kerättyä Nenäpäivälle yhteensä 400€.

 

Valmentajan  ja lehtorin näkökulmasta Nenäpäivätapahtumien toteuttamista kuvaa Benny Majabacka artikkelissaan “Nenäpäiväprojekti – venäläinen uimakoulu kulttuurituottajauntuvikoille” Humakin julkaisussa TUOTTAJAN DUUNIT – työelämä, toimenkuva, koulutus